Tomi HimankaKohti Birminghamia
Bloggaaja: Johanna Manninen
28.2.2007
Heippa vaan, Olympiaravifanit! Olin oikein mielissäni, kun minua pyydettiin mukaan 
Olympiatalliin. Hevoset ovat aina olleet osa elämääni. Enemmän olen ratsuihminen, mutta kyllä minä lapsena kävin hoitamassa ravihevostakin. Ja osaan ajaa ja ehkä vielä osaisin valjastaakin. Vaikka ravihevosen valjastus on tosi monimutkainen ratsun varusteisiin verrattuna.
Lajista riippumatta hevosurheilu on tärkeää. Upeimpana ravihevosena on jäänyt mieleen Varenne. Jännä nähdä, millaista Olympiaraveissa sitten on. Vielä enemmän ehkä jännitän finaalia sen takia, että saatan siellä itsekin päästä hevostelemaan. Saapa nähdä, mitä järjestäjät ovat keksineet.
Sitä odotellessa elän nyt tiukkaa treeni- ja hallikisakautta. Viime viikot ovat olleet aika samanlaisia rytmiltään. Urheilijan elämä on kurinalaista ja rutiinien täyttämää. Ainakin omani on!
Heräilen aamulla ja valun hallille kello yhdeksitoista. Valmentajani Miska pitää treenit yleensä aina samaan aikaan. Harjoittelen pari kolme tuntia, minkä jälkeen yritän ehtiä käväisemään yliopistolla. Olen ehtinyt opintojen pariin luvattoman harvoin viime aikoina. Koetan ehtiä sinne useammin, lupaan itselleni. Iltapäivällä menen usein hierontaan. Sitten onkin aika mennä kotiin, missä Urho ja Romeo odottavat innoissaan. Vien koirat joka päivä pitkälle kävelylenkille. Lenkitys ei tunnu ollenkaan raskaalta treenipäivän päätteeksi - koiraulkoilu tekee hyvää paitsi mielelle myös keholle. Jalat palautuvat hienosti.
Kerran viikossa järjestän itseni myös tallille. Käyn tallilla, missä "omana tallipäiväni" hoidan hevoset ja ratsastan yhden tai kaksi niistä. Mieluiten ratsastan maastossa ja metsämaisemissa. Onneksi Urho ja Romeo voivat tulla mukaani tallille.
Normaali päivärytmini on niin touhukas, että illalla ei paljon unta tarvitse odottaa.
Viikonloppuna on yleensä kisat, kuten nytkin. Lähden tänään Birminghamiin Euroopan hallimestaruuskisoihin. Kisareissut sotkevat rutiinit täysin, mutta niin kai pitääkin. Kun palaan maanantaina - toivottavasti onnistuneista kilpailuista - toivon, että valmentaja antaisi vähän vapataa, vaikka neljä päivää. Sitten taas treenaamaan. Uskon, että kehityn pikajuoksijana vielä, ja tavoitteena on pärjätä Osakan MM-kisoissa ja seuraavissa Olympialaisissa. Ne ovatkin jo neljännet Olympialaiseni.
Treenin ja kisamatkojen ohessa olen yrittänyt seurata talvilajeja. Kun saan tiedon suomalaismenestyksestä vaikka kesken omaa kisareissua, se lämmittää mieltä aina. Sapporon MM-joukkue on tehnyt älyttömän hienoja suorituksia.
Johanna
PS. Hehkutin turhaan rutiinipäivistä. Ainakaan tämä keskiviikko ei ollut sellainen. Olihan huikea tunne ratsastaa pitkin Espan puistoa! Olen tottunut ratsastelemaan metsäteillä, joten olihan tämä aika erikoista ja hauskaa. Terveiset vaan Valo-hevoselle Ypäjälle!
